PERINNEPOLKU, OSA 3: Koulu ja Vapaa-aika

Retkemme perinnepolulla jatkuu. Esittelyvuorossa on Riutulan koulu ja vastapainoksi tutustumme lastenkodin vapaa-ajanviettoon, kun matkaamme tauluille 5. ja 6..

4.KOULU20200815_1442417795604473084462310.jpg

Riutulan koulu aloitti virallisesti toimintansa 1915 lastenkodin tiloissa opettajanaan Ida Lehmusvirta (1915-24). Oppilaita oli parisenkymmentä, joista osa asui asuntolassa. Vuotta aikaisemmin lastenkodin puolella oli aloitettu kuukauden kestävät talouskurssit tytöille.

Lastenkodin tilojen käytyä ahtaaksi rakennettiin mäen päälle arkkitehti Hansenin suunnittelema koulurakennus, joka vihittiin käyttöön maaliskuussa 1931. Uuden koulun tiloihin muutti myös talouskoulu, jonka opetusjakso kesti tuolloin jo useita kuukausia.

Koulutoiminta Riutulassa oli ensimmäiset vuosikymmenet itsenäistä ja vasta 1937 koulu luovutettiin Inarin kunnalle. Sotien jälkeen, suurten ikäluokkien tullessa kouluikään, oli taas tarvetta lisätiloille, joten ns. Ylä-Riutulaan nousi uusi koulurakennus. Tammikuussa 1958 asteli kouluun 60 oppilasta kahden opettajansa johdolla. Vanha, Lapin sodalta säästynyt koulurakennus sai jäädä palvelemaan oppilasasuntolana.

Lastenkodin ja koulun yhteistyö oli tiivistä. Talouskoululaiset opettelivat lastenkodin puolella lastenhoidon, maanviljelyn ja karjanhoidon taitoja. Koululta oppilaat veivät Ala-Riutulan eläimille ruoantähteet ja toivat tullessaan maitoa ja perunoita.

Vuosien kuluessa sekä oppilaat että opettajat vaihtuivat. Parantuneiden kulkuyhteyksien vuoksi asuntola kävi tarpeettomaksi, joten sinne otettiin vuokralaisia. Oppilasmäärät pienenivät vuosien myötä uhkaavasti ja monien vaiheiden jälkeen koulutoiminta Riutulassa lopetettiin vuonna 1996.

Kinkerit koululla

Kinkerit koululla 1940-luvun lopulla

Talouskoululaisia

Talouskoululaiset päiväkahvilla koulun pihamaalla vuonna 1939

Uusi kansakoulu

Riutulan uusi kansakoulu vuonna 1931.

 

6. VAPAA-AIKA

wp-15974931604978763754866185788973.jpg

Kautta aikojen lastenkodin elämään ovat kuuluneet erilaiset retket. Soutamalla pääsi Kettukoskelle taimenenpyyntiin tai Lammassaareen tervehtimään talon lampaita. Isolla moottoriveneellä taas tehtiin pitempiä matkoja aina Toivoniemeen, Muddusjärven pohjoispäähän saakka.

Talvella otettiin sukset alle ja hiihdettiin naapuritaloihin ja jopa lähituntureille asti. Lähdettiinpä joskus porukalla hevoskyydillä kirkonkylälle asioille tai jumalanpalvelukseen.

Marja-aikana jokaisella oli mahdollisuus kerätä taskurahaa poimimalla hilloja ja puolukoita. Marjanmyyntimatka Norjan Kaarasjoelle oli jo itsessään hieno kokemus vene- ja linja-autokyyteineen. Isompien lasten kanssa tehtiin retkiä jopa Jäämerellä asti.

Vuonna 1950 valmistui Saarijärven mökki kolmen kilometrin patikkamatkan päähän lastenkodista ja se toi sekä lapsille että henkilökunnalle uuden tavan viettää vapaa-aikaa.

Leutolahdella mv

Pirkko-täti soutelee pienten lasten kanssa Leutolahdella vuonna 1958.

Norjan matka väri

Norjan retkeläiset laivankannella Jäämerellä.

Hyvin samankaltaista on ollut lastenkodin ja Riutulan väen vapaa-aika, kuin tänäkin päivänä. Kettukoski antaa kalaa edelleen, verkkoja pidetään, marjat kerätään ja tottakai Norjan mutkat kuuluvat edelleen ohjelmaan. Vaikka kulkuyhteydet ovatkin parantuneet noista ajoista. Ensi kerralla tutustutaankin kulkemiseen ja kurkataan kellarin uumeniin, kun vuorossa ovat taulut 7. ja 8. Seuraava osa keskiviikkona 19.8.

Kategoriat:Yleinen