Haukotuksesta oivalluksiin
Kiertävän luontokoulun toukokuun ohjelma käsitteli kiertotaloutta ja sen vastakohtaa eli lineaarista taloutta. Termit eivät ihan kaikille ehkä heti avaudu, mutta kiertotalouden perusperiaate on se, että kaikki maailmassa tuotettu materia käytettäisiin uudelleen eikä mitään menisi hukkaan. Aivan kuten maaliskuun luontokoulun ohjelmassa opittiin energian kiertokulusta luonnossa. Lineaarinen talous on taas ollut usein ihmisten taloutta: otetaan uusi materiaali, käytetään ja heitetään pois. Tästä syntyy paljon hukkaa ja kuormitusta luonnolle.
Ensi haukottelujen jälkeen huomattiinkin, että aihe kosketti kaikkien meidän arkista elämää ja tämän kertaisesta luontokoulusta tulikin hyvin keskusteleva, toimintaa ja kokemuksellista oppimista unohtamatta.
Oivalluksesta tekoihin
Yksi toiminallinen osuus tuli heti alussa, kun oppilaat saivat lähteä etsimään luontoon piilotettuja “roskakortteja”. Tämän ohessa kehotettiin keräämään myös tietysti oikeita roskia, jos niitä sattui löytämään. Näinhän kannattaa tehdä aina, kun luonnossa liikkuu! Vaikka koulun välitön ympäristö usein näyttikin ensisilmäyksellä melko siistiltä, löysi tarkkaavaiset silmät yllättävän paljon roskia kun niitä lähti etsimään. Kun jokaisessa koulussa ainakin yksi roskapussi täyttyi roskalla, oli siinä melko konkreettisesti nähtävillä, miten lyhyessäkin ajassa voi tehdä luonnolle ison palveluksen. Tämän roskamäärän näkeminen ei tuntunut oppilaista hyvältä, mutta roskien keruu sai kuitenkin aikaan hyvän mielen. Näitä tunteitakin oli hyvä pohtia.
Käytännön vinkkejä ja keskustelua
Tietoutta kiertotaloudesta syvennettiin keskustelemalla ns. kuuden koon periaatteesta, ja miten itse kukin meistä pystyy vaikuttamaan kiertotalouden onnistumiseen. Nämä kuusi K:ta ovat: kieltäydy, karsi, kierrätä, käytä uudelleen, korjaa ja kompostoi. Keskusteluissa osallistujat saivat jakaa omia vinkkejään, muun muassa siitä, miten vanhoja tavaroita ja vaatteita on kierrätetty eteenpäin tai käytetty uudelleen. Juttelimme myös millaisia lahjoja voi hankkia käytettynä tai tehdä itse, ja jopa millaisia aineettomia lahjoja voisi antaa ja miksi.
Kierrätyspelistä oppia ja hyönteishotellin ensimmäiset asiakkaat
Suosituksi peliksi nousi yllättäen itsekehittämäni kierrätyspeli (jossa tietenkin uudelleen käytettiin ensimmäisen roskapelin kortit) jossa oppilaat saivat lajitella itsensä joko maahan piirrettyihin, tai puihin merkittyihin “kierrätyspisteisiin”. Oppilailla oli pelin aikana mahdollisuus selittää mikä oli heidän mielestään oikea paikka tietyille roskille ja miksi, sekä jakaa omaa tietämystään myös muille. Jos kyseinen “roska” meni aivan väärään paikkaan, tai ei ollenkaan, tippui pelistä pois. Uudelleen mukaan pääsi hakemalla maastosta roskan ja tuomalla sen roskapussiin tai keksimällä jonkin hyvän uudelleenkäyttö- tai tuunaus idean kyseiselle “roskalle”. Osallistujat saivat itsekin kysyä joitain itseään askarruttavia kierrätettäviä, joiden oikeaa kierrätyspaikkaa sitten ryhmän kanssa pohdittiin ja selvitettiin.
Kouluissa, joissa oli enemmän aikaa, askarreltiin lopuksi vielä hyönteishotelleja, kierrätetyistä materiaaleista tietenkin. Oppilaita oli ohjeistettu tuomaan kotoaan käytettyjä purkkeja, sekä jämälankoja ja -kangasta. Askartelujen ohessa käytiin nopeasti läpi myös pölyttäjien merkitystä. Nuorgamin koulussa ehti yhteen uuteen hotelliin muuttaa jo ensimmäinen asukas, sillä aikaa kun siivottiin jälkiä, mikä ilahdutti oppilaita suuresti!
Pyöräilevä luontokouluope
Toukokuun luontokouluista jäi lämmin tunne myös itselleni, kun kuuli, miten valveutuneita oppilaat jo valmiiksi ovat kierrätysasioissa, vaikka se joskus onkin vähän hankalaa näin ylhäällä pohjoisessa.
Toukokuun luontokoulu jalkautui muuten tällä kertaa suurelta osin kuljin julkisilla ja pyörällä. Oli ilahduttavaa nähdä että sekin onnistui täällä melko hyvin. Ehkäpä seuraava kiertävä luontokoulu syyskuussa kiertääkin kokonaan pyörällä… ”
Heidi
