Kiertävän luontokoulun maaliskuu
Kiertävä luontokoulu on Vasatokan hanke, jolla pyritään tavoittamaan Pohjoisen Lapin
syrjäisiä kouluja ja tarjoamaan näiden oppilaille mahdollisuus osallistua luontokouluun,
Myös pohjois- ja inarinsaameksi avustettuna. Tavoittaaksemme kaikkien seitsemän
koulun, eli Karigasniemen, Utsjoen, Sevettijärven, Nuorgamin, Inarin, Ivalon ja Vuotson
oppilaat, tarkoitti se sitä, että hyppäsimme Vasatokasta auton kyytiin ja lähdimme
ahkerasti kyläilemään!
Ohjelmia on neljä vuodessa; maaliskuun ohjelma käsitteli vanhoja, luonnontilaisia metsiä,
kelo- ja lahopuita sekä niistä riippuvaisia lajeja. Maaliskuun aiheeseen syvennyimme mm.
Tutkimalla lahoja ja kelopuita, muovailemalla savesta vanhan metsän eliöitä sekä
syventämällä opittua pelien ja leikkien avulla. Samalla opimme, miksi vanhojen metsien
säilyminen on elintärkeää monimuotoisuuden ja energian kiertokulunkin kannalta.
Aiheemme oli ajankohtainen myös siksi, että Saamelaismuseo Siidassa on samaan aikaan
Inarin vanhojen metsien suojelua koskeva valokuvanäyttely.
Vanhoja metsiä tutkimassa
Vanhat, luonnontilaan jätetyt metsät ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta niistä löytyvien
eri-ikäisten puiden sekä runsaiden laho- ja kelopuiden ansioista. Erilaiset lahopuut ovatkin
yksi tärkeimmistä asioista, joita metsässä elävät lajit tarvitsevat, ja monet lajit ovat niistä
suuresti, ellei jopa täysin, riippuvaisia. Kuolemassaan puut voivatkin pitää yllä jopa
rikkaampaa elämää kuin eläessään! Vanhan metsän rinnalla “siisti” talousmetsä on kuin
autiomaa.
Eri lajit tarvitsevat erilaisia lahopuita; sekä maahan kaatuneita runkoja kuin pystyyn
kuolleita keloja. Pystyyn jääneen kelon voi kuvitella olevan kuin luonnon oma tornitalo,
jonka lukuisat asukkaat vaihtuvat vuosien mittaan.
Tutuistumme aluksi luupeilla siihen, millaisia eliöitä puussa voisi asua. Kelopuun
kappaleesta löytyi koristeellisia, aiempien asukkaiden tekemiä käytäviä.
Pohdimme myös, mitkä eliöt ovat erityisen riippuvaisia juuri laho- ja kelopuista. Aiemmin
melko tavallinen hömötiainen on esimerkiksi taantunut huomattavasti kelopuiden
vähenemisen myötä. Miettimällä hömötiaisen kokoa, huomaa ettei noin pienellä nokalla tämä
kolopesijä saa itselleen kovin kummoista kotia kaiverrettua, muuhun kuin pehmeään
lahopuuhun! Myös jotkut kääpä- ja sienilajit ovat erikoistuneet juuri tietynlaisiin lahopuihin.
Pelasimme oppilaiden kanssa ravintoketjupeliä, jonka kautta päästiin pohtimaan, miten
kaikki energia luonnossa kiertää, aina ravintoketjun huipulle ja takaisin. Pelin lopuksi vielä
pohdittiin, mitä tapahtuisi, jos vaikka lahopuut tästä ketjusta puuttuisi.
Lisäksi syvensimme oppimista myös Afrikan Tähti -pelistä muokatulla Aarniometsän Tähti -pelillä, jossa ryövätyt rahat, eli kävyt, sai takaisin osaamalla vastata tiukkoihin kysymyksiin
päivän aiheesta. Lisäksi saksalainen vapaaehtoisemme Max veti suosituksi osoittunutta
Ground is Lava -peliä, jossa oppilaat pelastuivat puita tiukasti halaamalla!
Ehdimme myös muovailemaan savesta vanhan metsän eliöitä, jotka voivat löytää
pesäkolonsa koulujen lähimetsistä, joista onnistuimme löytämään myös joitain vanhojen
metsien piirteitä, kuten hopeisia keloja, sekä maassa makaavia lahopuita. Utsjoen alueen
kouluilla lähiympäristöstä löytyi tietenkin tunturikoivikkoa, jonka erityispiirteitä ja lajeja
myös pohdimme. Kunhan kulkee aistit auki ja uteliaasti ympäristöään tarkkaillen, voi ihan
tutustakin metsästä löytyä vaikka mitä mielenkiintoista.
Luontokoulun lopuksi pohdittiin mitä uutta tänään opittiin, miltä luonnossa olo tuntui ja
mitä itse voisi tehdä metsien ja niistä riippuvaisten eliöiden, sekä meidän kaikkien
elollisten yhteiseksi hyväksi. Keräämämme palautteen perusteella oppilailla oli ollut
mukavaa. Pelit ja askartelu olivat suosittuja, mutta ilahduimme myös siitä, että uuden
oppiminen ja luonnon tutkiminen koettiin myös mielenkiintoisiksi. Myös opettajat
tykkäsivät, ja toivoivat enemmänkin oppilaiden viemistä luontoon. Toivomme, että
luontokoulumme innosti ja opetti uusia sukupolvia huomioimaan metsää eri tavalla, ja
vahvisti heidän luontosuhdettaan. Toukokuussa tavataan taas!