Vasatokan historiaa vuodesta 1851
Laajan Muddusjärven eteläpäähän Leutolahden rannalle suunnitteli 1851 asuntoaan inarinsaamelainen Abraham Johanneksenpoika Aikio. Rauhallinen sijainti, kalaisat vedet, hyvät vesireitit ja ehkäpä juhlavat maisematkin puolsivat päätöstä. Tila rekisteröitiin kuuluvaksi Paadarin kylään ja nimettiin Riuttulaksi.
Tilaa asutti kuitenkin jo viisi vuotta myöhemmin uudisasukas Henrik Samuelinpoika Mattus. Nykyisen venerannan läheisyydessä Kettujoen niskalla sijaitsi kuorimattomasta männystä rakennettu vaatimaton tupanen, sauna ja niliaitta.
Maailman pohjoisimmasta lastenkodista nykyaikaiseksi nuorisokeskukseksi.
NNKY:n aika
Inariin sairaanhoitajaksi etelästä tullut Naemi von Bonsdorff teki Riutulan tilasta Mattuksen suvun kanssa kaupat 1903 ja lahjoitti sen NNKY:lle (Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys). Tulisieluinen Naemi täsmensi lahjakirjassaan tilan tulevaa käyttöä: sen tuli palvella Lapin lähetysasemana sekä vanhusten ja lasten turvakotina.
Maanlaajuisen varojenkeräyshankkeen tuloksena Muddusjärven rannalla saatiin viettää NNKY:n perustaman vanhain ja lasten turvakodin vihkiäisiä loppiaisena 1907. Naemi von Bonsdorff itse oli laitoksen ensimmäinen johtajatar. Lastenkodilla oli koko historiansa aikana kahdeksantoista johtajatarta. Vaihtuvuus oli siis suuri, mutta työkin oli vaativa, virkapaikka yksinäinen ja matka tiettömän taipaleen taakse hankala.
Arkkitehti Wrede oli laatinut rakennuksen piirustukset ilmaiseksi. Kauniin ja tilavan päärakennuksen lisäksi Riutulassa oli navetta ja joukko talousrakennuksia sekä peltoja, niittyjä ja metsääkin peräti 750 ha. Laitos oli lähes omavarainen vuoteen 1966 asti.
Operaatio kulkuset
Huomiota Lapin orpolapsille tuonut operaatio ”Kulkuset” käynnistyi vuonna 1956. Amerikan ilmavoimien viestilaivueen sotilaat toivat jouluisin lahjoja Saksan tukikohdastaan maailman pohjoisimpaan lastenkotiin, Riutulaan. Apua saatiin myös kotimaasta. Ympäri Suomea toimi useita NNKY:n organisoimia Riutula-kerhoja, jotka mm. käsitöin, keräyksin ja kummilapsitoiminnan avulla tukivat lastenkotia arvokkaalla tavalla.
Maantie Riutulaan saatiin vasta vuonna 1963. Sitä ennen kuljettiin pitkospuita tai vesiteitä myöten ja talvella poron pulkalla. Viime sotien jälkeen alkanut Lemmenjoen kultaryntäys vilkastutti veneliikennettä Riutulan ohi. Lapset saivat seurata monenlaisten matkamiesten painuvan veneineen Muddukselta Kettujokea myöten kohti oletettua onneaan.
Uusi aika Riutulassa
Uusi aika koitti Riutulaan 1966. Silloin vihittiin käyttöön vastavalmistuneet ja ajan vaatimuksia vastaavat toimitilat. Sosiaalihallitus oli useaan otteeseen kehittänyt NNKY:tä aloittamaan uuden paloturvallisen ja ajanmukaisen lastenkodin rakentamisen. Vanhat rakennukset purettiin ja lapset asettuivat uusiin solutyyppisiin asuntoihin hoitajineen. Uusi rakennus oli entisen tavoin 24-paikkainen.
Sosiaaliturvan ja elintason kohotessa väheni lastenkotien tarve kautta maan. Niinpä saatiin Riutulan lastenkoti lakkauttaa vuonna 1978. Jäljellä olevat kymmenkunta lasta ja nuorta sijoitettiin perheisiin. NNKY vuokrasi rakennukset Saamelaisalueen Ammatilliselle Koulutuskeskukselle oppilasasuntolaksi ja osa tiloista vuokrattiin muille kuntalaisille.
NNKY lahjoitti rakennukset Inarin kunnalle 1988. Kunta peruskorjautti tilat yhdessä Opetusministeriön kanssa myöhemmin ja vuokrasi ne Metsähallitukselle, joka käynnisti Riutulassa Suomen Nuorisokeskusten verkostoon kuuluvan Eräkeskus Inarin keväällä 1994. Erä- ja Nuorisokeskus Inarin toiminnasta vastasi vuoden 2003 loppuun asti Villi Pohjola. 1.1.2004 alkaen toiminnasta vastaa Inarin kunnan omistama Nuoriso- ja luontomatkailukeskus Inari Oy. Keskus palvelee monenlaista käyttäjäkuntaa, mutta suuri osa heistä on edelleen lapsia ja nuoria.
