Maaliskuisen auringon paistaessa naistenpäivänä 8.3. Muddusjärvelle, voi hetkeksi pysähtyä muistelemaan ja ajattelemaan Riutulan lastenkodin aikoja, johon sotakin jätti omat jälkensä. Joten siirrytäänpä hetkeksi ajassa taaksepäin ja katsotaan miten naiset ovat olleet merkittävässä osassa Riutulan historiaa.
Kautta aikojen ovat Riutulan jokapäiväisessä toiminnassa tärkeässä osassa olleet naiset, aina lastenkodin alkuajoista, vuodesta 1906, lähtien.
Lastenkodin ensimmäinen johtajatar ja perustaja Naemi von Bonsdorff oli tulisieluinen mutta reilu, lapsien hyvinvoinnista välittävä johtajatar. Naemi oli myös sairaanhoitajatar ja vastasi näin myös terveydenhoidosta muiden töidensä lomassa. Koko lastenkodin historian aikana lastenkotia ehti pyörittää kaikkiaan kahdeksantoista johtajatarta. Johtajattaren osa ei ollut helppo, Riutula oli vaativa asuinympäristö tiettömän taipaleen takana ja virkapaikka yksinäinen.
Kaikista lastenkodin aikaisista valokuvista, kirjoituksista ja kertomuksista nousevat vahvasti esille naiset. Johtajattaret, heidän apulaisensa, tädit, emännät, lastenhoitajat, karjakot ja opettajat. He huolehtivat lastenkodin päivittäisistä toiminnoista.
Naiset myös opastivat tyttöjä taloustöihin, aina ruuanlaitosta karjanhoitoon ja siivoustöihin.
Talouskoulu aloitti lastenkodin tiloissa vuonna 1914 sivistämään ja opettamaan tärkeitä taloustaitoja lapin tytöille.
Lapin sodan alkaessa jouduttiin myös Riutulasta lähtemään evakkoon. Isoimmat lapset lähetettiin ruotsiin, jossa jotkut viipyivät jopa 4 vuotta.
Lastenkodin tädit ja pienemmät lapset evakuoitiin Ylivieskaan. Evakkomatka tuolla “Pikku-Riutulaksi” nimetyssä paikassa kesti talven ja seuraavankin talven yli, eli lähes kaksi vuotta.
Vihdoin koitti aika kun matka takaisin kotiin, Riutulaan, saattoi alkaa. Matka kulki läpi poltettujen kaupunkien ja kylien. Rovaniemi oli poltettu, samoin Inari. Siksi olikin sanoinkuvaamaton ihme kun Riutula oli säilynyt lähes koskemattomana. Saksalaiset olivat tienneet Riutulasta, menihän tärkeä jäätie Tirrosta Kaamaseen ihan Riutulan läheltä. Lastenkodin irtaimisto oli tuhottu, jokeen heitetty rautasänkyjä ja panokset oli asetettu uuneihin. Mutta rakennukset olivat edelleen pystyssä.
Elsa-täti saapui lasten kanssa lastenkodin naapurissa sijaitsevan koulun rantaan. He saapuivat polkua pitkin Riutulan portille ja huomasivat rakennusten säilyneen. Tästä liikuttuneena ja kiitollisena Elsa kehotti portilla “nyt kaikki kengät pois jaloista, sillä maa johon astumme on pyhä maa”
Hyvää naistenpäivää ja lämpimiä ajatuksia sodan jaloissa kärsiville.
Toivottavat Riutulan naiset, nyt ja ennen.
ps. Lisää Vasatokan historiasta löydät täältä: https://vasatokka.fi/historia-3/, sekä Perinnepolun blogikirjoituksista: Vasatokkahttps://vasatokka.fi/ajankohtaista/perinnepolku-riutulan-lastenkoti/